Toivo - Pieni Ruskea

Päätin herättää Toivon blogin henkiin! Kirjoittelu kun loppui melko lyhyeen tämän blogin perustamisen jälkeen. Viime kirjoituksen jälkeen on siis tietysti tapahtunut vaikka mitä. Olemme muuttaneet Kauhavalle viime syksynä. Ennen sitä asuimme pari kuukautta vuokralla Härmässä, maalla omakotitalossa. Ympäristönä oli pieni kyläyhteisö, jossa aina koiria lenkittäessämme vastaan tulevat ihmiset tulivat juttelemaan. Ei se vielä mitään, mutta usein, kun tulimme talosta ulos, oli pihallamme naapureita ja joskus joku tuli jopa sisään täysin koputtamatta/ovikelloa soittamatta.  Tämän seurauksena Toivo vahingossa oppi, että jokaiselle ihmiselle on haukuttava runsaasti. Muutettuamme sitten Kauhavan keskustaan meillä oli ensin hieman vaikeuksia lenkillä, kun ihmisiä tuli vastaan yhtenään ja Toivo haukkui jokaiselle. No, tästä on onneksi ajan kanssa päästy yli ja Toivo on tottunut, että kaikkiin ohi kulkeviin ihmisiin ei tarvitse reagoida.

Myös vastaan tulevien koirien ohi pääseminen nätisti on ollut ongelma. Aiemmin lähes jokaiselle piti varmuuden vuoksi jo kauempaa ilmoittaa, kuka on kuka. Sellainen rähinä ei ole kenellekään mukavaa, ja olemme ruvenneet tekemään tosissaan työtä sen eteen, että se saataisiin karsittua pois. Tavoitteena olisi päästä koirista ohi meteliä nostamatta, saada Toivo ymmärtämään, että jokaista koiraa ei tarvitse kohdata ja ennen kaikkea, että me ihmiset olemme siinä tilanteen herroja eikä Toivon tarvitse kontrolloida tilannetta. Vain joitakin tuttuja/sopivia koirakavereita mennään tervehtimään lähempää. Tässäkin asiassa on onneksi edistystä havaittavissa, ainakin silloin tällöin pääsemme toisten ohi melko normaalisti eteenpäin kävellen! :D Myös pitkästä aikaa tekemälläni junamatkalla Toivon kanssa viime lauantaina toiset koirat samassa vaunussa eivät aiheuttaneet suurempaa hämminkiä meille. Tai oikeammin me niille! :D

Kolmas päänvaivaa tuottanut asia on älytön hihnassa vetäminen. Toivo tottelee käskyn alla ollessaan kohtalaisesti-hyvin, mutta "vapaana" hihnassa kulkiessa veto ja poukkoilu on saanut hieman liian suuren vallan. Pienenkään koiran veto ei ole suotavaa, joten tämänkin asian olemme nyt nostaneet pöydälle, että saataisiin hieman enemmän keskittymistä siihen, että me ihmisetkin olemme lenkillä mukana silloinkin, kun tienvarsia tutkitaan. Äsken tein tunnin lenkin Toivon kanssa oikein keskittyen tuohon asiaan. Pyysin useita kertoja lyhyttä sivulla seuraamista, istumista ja paikalla oloa sekä puuttumista tarkemmin vetämisen aloittamiseen. Olen ihan tyytyväinen lopputulokseen tältä päivältä, tätä lisää. Siispä täytyy nyt vain lisätä Toivon kanssa lenkkeilyä ilman Nelliä, jotta pystyy keskittymään paremmin tuohon koulutukseen.

Olisi mukava ehkä mennä Toivon kanssa joskus jonnekin koirakerhon treeneihin, mutta sitä ennen täytyisi hieman enemmän ehkä saada näitä perusasioita kuntoon. Ainakin tuota toisiin koiriin suhtautumista. Onneksi nyt on kesä ja kunnon lenkkien tekeminen on mukavaa, ja sitä myötä noitten asioitten treenaaminen.

Toivo kesäkuussa Ylistarossa iskän kuvaamana.

Ollaan alettu tekemään vähän pitempiä lenkkejä Toivon kanssa nyt, kun ilma on huomattavasti lämmennyt ja myös Toivo kasvanut isommaksi. Tänään mentiin lenkkipolkua pitkin metsässä, ilma oli ihan kiva, vaikka aurinko ei nyt paistanutkaan. Päätettiin jatkaa Teivoon asti, joten Toivo pääsi näkemään hevosia. Se kun ei ole vielä päässyt tallille mukaan. Ensin Toivo vain katseli hevosia kauempaa, kun mentiin niiden tarhojen ohi, vähän koitti haukahdella välillä, mutta ei mitenkään mahdottomasti. Viimeisessä tarhassa ennen kuin poistuttiin alueelta, oli suomenhevonen, joka meidät nähdessään lähti tulemaan tarhansa kulmaan meitä lähemmäs. Toivo innostui ja halusi mennä katsomaan hevosta lähempää, joten annettiin sen mennä, vaikka alkuperäisen suunnitelman mukaan olimmekin aikoneet mennä vain kauempaa ohi niin, että Toivo saa ensin tottua hevosten läsnäoloon "yhdentekevänä asiana". Hevonen oli utelias ja kiinnostunut Toivosta ja laski päänsä alas haistellakseen. Toivo ryntäsi lähemmäs ja häntä vimmatusti heiluen syöksyi haistelemaan hevosen turpaa ihan läheltä. Hevonen ei edelleenkään ollut moksiskaan, näytti ihan tyytyväiseltä tilanteeseen, joten annoimme Toivon haistella. Se oli Toivolle oikein hyvä kohtaaminen hevosen kanssa, siitä jäi nyt varmasti positiivinen kokemus. Se on oikein hyvä tulevaisuuden kannalta, jos meillä joskus olisi hevosia omassa pihassakin. Samalla reissulla Nelli bongasi jäniksenpoikasen pusikossa  ja haisteli sitä häntä heiluen ennen kuin ehdimme edes huomata mitään! Jaakko ihmetteli mitä Nelli tekee ja huomattuaan tilanteen käski Nellin äkkiä pois. Sitten jänis lähti loikkimaan nopeasti pakoon muualle ja siinä vaiheessa koirat olisivat tietysti olleet innokkaita lähtemään perään. Sen suhteen ei kuitenkaan tullut ongelmia, koska koirat olivat hihnoissa vielä Teivossa käynnin jäljiltä. Nähtiin vielä aikuinenkin jänis vähän matkan päässä myöhemmin, Toivo oli irti ja olisi halunnut mennä perään, mutta kääntyi kyllä takaisin kun käskettiin sen tulla.

Toivo on alkanut oppia vähitellen, että ihan kaikille vastaan tuleville ihmisille ei ole aivan välttämätöntä räksyttää. Olemme menneet nyt paljon pururadalla lumien sulettua, ja siellä Toivoa voi pitää vapaana lähes koko ajan. Aina, kun tulee vastaan ihminen, pyydämme Toivon lähelle ja reunaan istumaan, jolloin se kiinnittää huomionsa meihin (ainakin osaksi) ja odottaa, kunnes annetaan lupa lähteä. Tällä tavalla Toivo ei juurikaan hauku ohikulkijoille. Tämän tavan myötä Toivo on myös alkanut kiinnittää vähemmän huomiota ihmisiin, ja välillä voidaan ohi kulkea niinkin, ettei Toivoa tarvitse pyytää istumaan, ainoastaan lähelle ja reunaan. Yhtenä päivänä, kun oltiin lenkillä, oli meneillään iltarastit, ja suunnistajia oli liikkeellä pilvin pimein. Se aiheutti hiukan hämmästystä Toivolle alkuun, mutta kyllä se jo loppulenkistä hyväksyi, että täällä juoksentelee tuollaisia ihmisiä karttojen kanssa ympäriinsä eikä niissä oikeastaan ole mitään erikoista. :)

Toivo on hiljattain oppinut sivulletulon, mistä on hyötyä monessa tilanteessa. Nykyään se myös malttaa odottaa paikallaan, kun heitetään ruokanappuloita maahan, ja lähtee liikkeelle vasta luvan saatuaan. Tämä osoittaa mielestäni jo aika suurta kärsivällisyyttä niinkin ahneelta koiralta kuin Toivo! :) Sisäsiisteys alkaa myös olla pikkuhiljaa kohdillaan, pieniä pissavahinkoja silloin tällöin lukuunottamatta. Sisällämerkkailu harrastuksena meinasi tulla tavaksi yhdessä vaiheessa, mutta kun pari kertaa saatiin piski kiinni itse teosta, vietiin ulos ja sanottiin "pissalle", niin Toivo on alkanut ymmärtää yskän. Viimeksi, kun olimme Ylistarossa, ei merkkailua esiintynyt, eikä samalla reissulla edes Mumman luona Ilmajoella kyläillessä, vaikka Toivo kävi siellä ensimmäistä kertaa! (Toki vahdimme kuin haukat Toivoa aluksi, että olisi heti voinut puuttua asiaan, jos se olisi jotain suunnitellut!)

Maitohampaita on tipahdellut Toivolta aika hyvään tahtiin viime aikoina. Nyt tosin täytyy eläinlääkärin katsoa, joko pitäisi toinen alakulmahammas poistaa, kun ei se heilu yhtään vaikka vierestä puskee jo pysyvä hammas. Ylhäältä pysyvät kulmahampaat ovat vasta aavistuksen näkyvissä, joten niitä voimme vielä vähän aikaa odotella. Katsotaan, miten tilanne etenee.

Tänään kävin vähän ostoksilla Mustin ja Mirrin muuttomyynnissä. Alkuperäinen tarkoitus oli hakea lähinnä vain ruokaa Toivolle, mutta siellähän sattuikin olemaan hyvällä alennuksella Hurtan takkeja. Jäljellä oli vielä Toivon kokoinen ja kivan värinenkin veden- ja tuulenpitävä fleecetakki, joten se tarttui mukaan. Vaikka alunperin oli tarkoitus ostaa vasta syksyllä sellainen, niin pakkohan se nyt oli kun oli niin paljon halvemmalla kuin normaalisti. Lisäksi se on vähän reilun kokoinen vielä, joten mahtuu sitten aikuisenakin sille. Eihän Toivo niin hurjan paljoa enää kokoa kasva.

Tässä vähän testailemassa uutta takkia meidän takapihalla.

Illalla sitten suuntaamme kohti Ylistaroa, kunhan odottelemme ensin Jaakon saapuvan töistä kotiin.

Tänään on 3 astetta lämmintä, vähän tuulista ja harmaata. Tuntui kuitenkin jo yllättävän keväiseltä, kun äsken olin koirien kanssa 45 minuuttia metsäpoluilla kuljeskelemassa. Ennätys tähän mennessä Toivon kanssa, yleensä ollaan 15 min kerrallaan ja muutamia kertoja oltu puoli tuntia. Toivo tykkää tosi paljon ulkona olosta, kunhan vaan sää on sellainen, että tarkenee. Onneksi ollaan kesää kohti menossa. :) Toivo on aika ahkera käymään Nellin kanssa myös meidän takapihalla juoksemassa, vaikka lunta onkin vielä paksusti suurimmassa osassa pihaa.

Myös Marken ja Timon luona koirat juoksevat pihassa porukalla heidän Mikin ja Oivan kanssa. Ne ovat hyväksyneet Toivon joukkoon ilman mitään ongelmia, eikä Toivokaan niitä pelkää vaikka ovat nekin paljon Toivoa itseään suurempia. Lenkillä vastaan tuleville koirille räksytetään aina, mutta ohitetaan ne kuitenkin sitten ihan nätisti kauempaa. Joitain tuttuja, kilttejä koiria on käyty katsomassa myös lähempää, eikä Toivo niitä kovinkaan kauaa ihmettele, häntä heiluu vain innokkaasti.

Joihinkin ihmisiin Toivo tutustuu nopeammin kuin toisiin. Useimpia täytyy tarkkailla vähän aikaa sivusta, ennen kuin uskaltaa kunnolla mennä tekemään tuttavuutta. Ei Toivo kuitenkaan paljoa arkaile, se kurkkii ja haistelee ihmisiä heti, kun he hetkeksi kiinnittävät huomionsa muualle. Ihmiset on joskus vaikea saada ymmärtämään, että Toivo tutustuu sitä nopeammin, mitä vähemmän siihen kiinnittää huomiota.

Automatkustuksesta Toivo pitää. Viikonloppuna menemmekin taas pitkästä aikaa Ylistaroon. Meidän piti mennä jo aikaa sitten, mutta reissu siirtyi pari kertaa töiden ja flunssan takia. Tänään tulevat Anni ja Heikki käymään, kun heillä lähtee illalla Pirkkalasta lento Englantiin. Toivo pitää Annista ja Heikistä.

Bussilla matkustuskin sujuu Toivon kanssa mukavasti. Sylissä se ei pelännyt väenpaljoutta. Se ei myöskään hauku ihmisiä vieraissa paikoissa kun taas kotona tutuilla lenkkipoluilla haukkuu jonkun nähdessään. Eläinklinikalla olemme nyt käyneet pariin otteeseen rokotuksilla. Toivon mielestä klinikalla oli kivaa ja mukavia tätejä (jäimme viimeksi juttelemaan joksikin aikaa rokotuksen jälkeen, koska kyseinen klinikka on myös työharjoittelupaikkani). Viimeksi Toivo painoi 4,6 kiloa (paksu takki päällä, olin jo pukenut sen ja unohtanut punnita sitä ennen).  On siitä vähän isompi ja vähän aikuisemman näköinen jo tullut.

Perjantaina lähdimme ajelemaan kissojen ja koirien kanssa Ylistaroon, viikonlopuksi vanhempieni luo. Toivo tutustui Raijaan ja Jaakkoon melko nopeasti, ei pelottanut kovin kauaa. Katselemista ja ihmettelemistä riitti isossa omakotitalossa. 16-vuotias Mirri-kissa ei ollut halukas tekemään tuttavuutta Toivon kanssa, kuten ei ennenkään muidenkaan koirien kanssa. Se ei kuitenkaan haitannut, koska Mirri sai melko hyvin olla omissa oloissaan ilman kummempaa häiriötä, kun Toivo huomasi, ettei siitä ollut leikkikaveriksi. Viikonloppu sujui aika leppoisasti sisätiloissa, ulkona oli edelleen hyvin kylmä. Niinpä tarvetta oli tällaisille:

 
 

Tämän takin valmistin Toivolle perjantaina, joten se sai sen sopivasti mukaan reissuun.

 

Tänään pakkasta ei ollut enää ihan niin paljoa, joten pääsimme kiertämään Toivon kanssa taas varsinaisen (pikku) lenkin. Toivon vapaana kulku on oikeastaan miellyttävämpää kuin hihnassa, kun vapaana Toivo voi pysähdellä paremmin katselemaan ilman, että hihnasta vahingossa nykäisee. Samoin vapaana se voi jäädä vähän matkan päähän miettimään ja juoksee sitten hyvin nopeasti minut kiinni. Hihnassakin Toivo kuitenkin osaa kulkea nätisti hihna löysällä eikä poukkoile täysillä eteenpäin, toisin kuin eräät amerikanakitat. ;) Varmaan tosin kylmyydellä on osansa tässä varovaisemmassa etenemisessä.

 

Kylmällä säällä on kiva köllötellä sisällä omassa pedissä. :)

Tänään ei ollut enää ihan niin kylmä pakkanen kuin edellisinä päivinä, mutta silti sen verran vieläkin, että enimmäkseen sisällä on kivempi touhuilla. Toivo on oppinut maahanmenon nyt sekä pelkästään käsimerkillä että pelkästään käskysanalla. Tänään harjoittelimme myös uutta juttua: paikallaan oloa. Pyysin Toivon istumaan tai maahan, sitten pyysin sitä olemaan paikallaan ja näytin myös kädellä paikallaan pysymisen merkkiä. Sitten asetin makupalan maahan, ja käskin Toivon vielä odottaa. Sitten vapautin sen ja se sai mennä ottamaan makupalan. Tämä harjoitus sujui yllättävän hyvin, Toivo on kärsivällisempi kuin siltä vielä voisi edellyttää ja jo muutaman toiston jälkeen tajusi mistä on kyse.

Fiksu poika tajusi heti, miten tätä käytetään. 

Tänään sain myös valmiiksi Toivolle tekemäni pipon. Nyt voimme siis käyttää sitä kovalla pakkasella eikä tarvitse pelätä korvien jäätymistä.

Mona-kissakin on nyt hyväksynyt Toivon, se ei enää näytä yrmeää naamaa. Toivo oli mun kanssa sohvalla, makaili mun jaloissa, ja Mona tuli myös sohvalle. Se haisteli Toivoa ja sitten asettui siihen sohvalle pienen matkan päähän Toivosta itsekin lepäämään ja kehräämään tyytyväisenä. Hämmästyttävän nopea muutos on sen käyttäytymisessä tapahtunut. En olisi uskonut alun perusteella, että Mona näin nopeasti leppyisi ja hyväksyisi Toivon. Loistavaa!! :)

Sainpa napattua molemmat yhdessä syliini eikä kumpikaan kovin paheksunut.

Illalla meille tuli vieraita, Jaakon vanhemmat Marke ja Timo tulivat käymään. Aluksi Toivo oli hieman varautunut ja katseli touhuja turvallisesti mun jaloissa. Istuin lattialle ja Toivo tuli heti syliin, siitä oli turvallista katsella ja haistella uusia ihmisiä. Vähän ajan kuluttua Toivo jo uskaltautui käymään heidän luonaan haistelemassa ilman, että itse olin siinä ihan vieressä. Lopulta se uskalsi jo järsiä luitakin, joita he pitivät käsissään ja silittää sai. Pienen miettimisen jälkeen siis tutustuminen sujui mukavasti.

Marken ja Timon lähdettyä Jaakko alkoi asentaa meidän portaisiin uutta porttia, sellaista, joka siinä oikeasti kuuluukin olla ja joka ei näytä niin tilapäisratkaisulta kuin siinä aikaisemmin ollut verkkoaita. Jaakko joutui poraamaan puuta, mistä kuului kova ääni, mutta Toivo ei ollut siitä juurikaan huolissaan, kun makaili omassa pedissään mun jalkojen juuressa pöydän alla. Reipas poika se on.

Illalla ennen nukkumaan menoa päästiin vielä tekemään ihan oikea lenkki, kun ei ollut niin kauhean kylmä enää. Toivolla oli villapaita ja pipo ja tällä kertaa se kipitti innoissaan eteenpäin eikä värjötellyt kylmästä. Näytti tykkäävän ulkona juoksemisesta. Nelly oli Jaakolla hihnassa ja Toivo mulla vapaana.

Toivo on päässyt jo tekemään hieman tuttavuutta kissojemme kanssa, vaikka aluksi nuo vaikuttivatkin vähän happamilta Toivon saavuttua meille. "Pitikö tänne nyt tulla uus pentu pyörimään?"  taisi niiden mielessä liikkua. Toivo yrittää kovasti haastaa kissoja leikkimään, tuollaisia kivoja oman kokoisia kavereita. Mutta kissojen mielestä hyppivää pentua pitää katsoa pitkin nenänvarttaan. Minttu on kuitenkin nyt jo hyväksynyt Toivon ja makailee tyytyväisenä sohvalla ja keittiön tuoleilla. Kun Toivo käy kurkkaamassa, Minttu ei hätkähdä vaan katselee vaan vastaan ja jos Toivo liikaa lähentelee, Minttu vähän huitaisee tassullaan että menes nyt siitä pentu. Ja kun Minttu ei ihmeemmin tee mitään mielenkiintoista, Toivo unohtaa sen nopeasti ja siirtyy muiden mielenkiintoisten asioiden pariin, kuten lelujensa tai luun. Toivon huomion saa myös kiinnitettyä aika helpolla, kun tarkoituksella yritämme, ettei se olisi liian innoissaan kissoista vaan tottuisi niiden läsnäoloon. Kutsumme Toivoa luokse ja se tuleekin hienosti, ja pyydämme sitä istumaan. Näistä asioista se toki tietääkin saavansa palkkioksi ruokanappuloita. Istumisen Toivo hallitseekin jo hyvin, Marja-kasvattaja on sitä jo valmiiksi ahkerasti opettanut. Maahan menokin alkaa sujua yhä paremmin makupalan avustuksella. Toivo on tosi oppivainen pentu.

Tänään kävimme taas pariin otteeseen ulkona katselemassa, Toivo matkusteli enimmäkseen villavilttiin käärittynä sylissäni, kun pakkasta edelleenkin oli 16 astetta. Välillä se käveli maassa, mutta vielä tossujen vielä puuttuessa se ei voi kovin kauaa lumessa tallustella näin kylmällä. Se yrittää vain keksiä keinoa, millä saisi nostettua kaikki jalat ilmaan yhtä aikaa. ;) Myös korvien kanssa pitää olla tarkkana, kun ne ovat niin herkät paleltumaan. Aloin suunnitella tänään pipon kutomista Toivolle. :) Oikein kivasti se seuraa ulkona mukana vapaana. Toivo tuntuu nopeasti omaksuneen meidät omiksi ihmisikseen ja kotiutuneen hyvin. Pian voidaan jo tavata uusia ihmisiä ja koiria.

Eilen torstaina meille saapui 12-viikkoinen ruskea kääpiöpinseriuros Serituulen Elazar eli Toivo. Olimme katsomassa Toivoa kasvattaja Marjan luona Vantaalla viime sunnuntaina, mutta emme voineet sitä vielä ottaa mukaamme, vaikka Toivo tuntuikin heti ihan meidän koiralta. Täytyi ensin odottaa, että bordercolliemme Leon jääminen uuteen kotiin varmistui. Keskiviikkona sitten varmistus tuli ja ilmoitin heti Marjalle, että Toivo on meille tervetullut. Marja toi tyttärensä Lauran kanssa eilen Toivon meille, ja näin amerikanakitamme Nelly sai pikkuisen kaverin.

Alku Toivon kanssa on lähtenyt sujumaan varsin mukavasti. Poika on selvästi fiksu, osaa jo tehdä tarpeensakin paperin päälle, vaikka emme huomaisikaan vahtia, milloin sillä on hätä. Nellyn kanssa Toivo tulee hienosti toimeen vaikka Nelly onkin aika jättiläinen Toivoon nähden. Nelly ymmärtää, että kyseessä on pieni pentu ja osaa kohdella sitä varovaisemmin. Nelly sukii Toivon turkkia ja pitää huolta pikkuisesta. Vastavuoroisesti Toivo sitten nuolee Nellyn suupieliä.

HALI!

Tänään olimme vähän tuossa metsässä kävelyllä molempien koirien kanssa, mutta sen verran kova pakkanen on että vaikka Toivolla olikin villapaita päällä, tassuihin sen tuli ihan kylmä. Kannoin sitä osan matkasta sylissäni ja se vaikutti tyytyväiseltä retkeemme kokonaisuudessaan. Sitten, kun ilmat vähän lämpenevät, pääsemme harjoittelemaan ulkona kulkemista paremmin. Siihen asti tällaisia pienempiä käyntejä, että Toivo vähän näkee ympäristöä.

Toivo esittelee villapaitaansa ulkona käynnin jälkeen.